perjantai 23. lokakuuta 2015

Iltarukouksenne ovat jälleen jääneet kuulematta, sillä tämä ei todellakaan ole saamenkielinen sarvikuonopullien keitto-ohje tai noitien karkotusloitsu, vaikka otsikosta ehkä näin voisi erehtyä luulemaan. Lukuisista hyvinkin painokkaista ”pyynnöistä” huolimatta täällä sitä taas Lurkki-sedät heiluvat. Heipä-hei vaan kaikille!!! Reilut puolitoista vuotta edellisestä reissusta toipumista, tehohoitoa ja tehohoidosta toipumista, ja voilá – entistä ehompana uusien lääkkeiden voimin taas kohti uusia seikkailuja!

Ja luonnollisestikaan emme tälläkään kertaa saattaneet vastustaa kiusausta avata sanaista arkkuamme jalon harrasteemme evankeliumin levittämiseksi. Toki teemme sen uskollisina omalle lurkkimaiselle tyylillemme, joka saattaa ehkä jonkin verran poiketa harrastekattojärjestömme[1] virallisesta linjasta.

Tällä kertaa olemme tosin tehneet blogimme seuraamisen kohtuullisen hankalaksi, sillä jos olet ylipäätään löytänyt tämän sivuston, voit onnitella itseäsi hyvästä salapoliisityöstä. Onko sitten muuten syytä onnitella itseään tuosta saavutuksesta, onkin jo ihan eri juttu. Tällä hankaloittamisella olemme halunneet varmistaa, ettei kukaan viaton sielu vahingossa sivullemme eksy ja tahattomasti altistu blogimme vaikutuksille. Jos joku todella näkee niin paljon vaivaa, että blogimme löytää, voi seurauksista syyttää vain itseään.

Euroroiskeiden tiukoissa puristuksissa timantiksi kiteytynyt kahden miehen Lurkki-ryhmä on siis päästetty suljetulta osastolta jälleen lomalle Perseuksiaan palvomaan Lemmenjoen avohoitolaan 31.10.-14.11.2015. Tässä blogissamme kaikki sisältö on taas takuuvarmaa Lurkkikamaa eli reilusti alle kaiken arvostelun ja kaukana, tooodella kaukana hyvän maun tuolla puolen – siis sivistyssanakirjamääritelmän mukaan täyttä soopaa.[2]

Määritelmistä puheen ollen aloitamme soopan hämmentämisen tällä kertaa otannalla vapaasta ajatuksenvirrasta, lähes uskonnollis-hurmoksellisesta lähestymiskulmasta tulevaan koitokseemme. Miettikääpäs tätä;

Kaikkitietävässä Wikipediassa todetaan: ”Kultilla on tarkoitettu uskonnollista ryhmää, jonka uskomuksia ja palvontamenoja ympäröivä yhteiskunta pitää poikkeavina. Kulteille on keskeistä henkilökohtainen uskonnollinen kokemus. Kultin ja lahkon erottaminen voi olla vaikeaa: lahkot eroavat kulteista siinä, että ne ovat erkaantuneet jostain uskonnosta siinä kun kultit syntyvät itsenäisempinä. Monia yhteiskunnallisen valtavirran vastaisia uusia uskonnollisia liikkeitä kutsutaan nykyisin kulteiksi kielteisessä merkityksessä. Kultiksi nimeämällä nämä ryhmät pyritään esittämään vaarallisina omille jäsenilleen tai yhteiskunnalle.”

Ja miltä osin tämä ei sopisi Team Lurxiin? Meidän Perseuksen palvontamenoja ympäröivä yhteiskunta (porot mukaan lukien) takuuvarmasti pitää poikkeavina[3] samoin kuin lähes lapsenmielistä uskoamme auringonnousun kaikkivoipaan vaikutukseen bandin henkiin herättäjänä[4] ja herkeämätöntä toivoamme päästä osallisiksi kelienhaltijan heittämistä suosionosoituksen murusista - rutisevan radiosignaalin keskeltä hädin tuskin hahmotettavissa olevista kirjainyhdistelmistä, joiden sisältöä sitten yhdessä arvuutellaan ja tulkitaan, kuin pyhät miehet pyhien kirjojen tekstejä konsanaan, kunnes se neliskulmainen pala lopulta loksahtaa pyöreään reikään.

Ja kuten uskonnollisen valaistumisen hetkellä, hyvän aseman kuulemisesta syntyvä euforian tunne eittämättä vastaa hurmoksellista henkilökohtaista uskonnollista kokemusta.[5] Sanomattakin on selvää, että toimintamme on ehdottomasti vaarallista ryhmämme omille jäsenille, niin henkisesti kuin fyysisesti - yhteiskunnallinen vaarallisuutemme on vielä ainakin virallisesti toteamatta.

Näillä saatesanoilla toivotamme teidät tervetulleiksi tälle hurmokselliselle kaksiviikkoiselle retriitille Team Lurxin lukuisissa tahdosta riippumattomissa sähköhoidoissa karaistuneiden evankelistojen seurassa – hyvät naiset ja herrat;
 
Valo Piiparinen ja Marko N. Savunhaju.




[1] Selvyyden vuoksi todetaan, ettei Lurkeilla ei ole mitään tekemistä katto-harrastajien tai harrastekattojen kanssa. Lurkeille ainoa merkityksellinen katto on taivas, joka on kattona lähes kaikelle lurkkien toiminnalle. Todettakoon vielä, että Katto-Kassinen (Karlsson på taket) oli kova jätkä, vaikkei se tähän mitenkään kuulu.
[2] ”Utter rubbish” sanoisi tähän englantilainen, jos ymmärtäisi mistä tässä tekstissä on kysymys.
[3] Taannoin kiivaana velloneen kimpparaportointikeskustelun perusteella voi meriitiksemme laskea myös sen, että näin ajattelee myös merkittävä osa harrastetovereistamme.
[4] Vanha Lurkkien perimätieto tietää kertoa, että auringon koronan massapurkauksiksi kutsuttujen valtavien plasmapilvien (CME) aiheuttamien avaruusmyrskyjen tappamat kelit nousevat kuolleista viimeistään kolmantena päivänä, jolloin kannattaa olla valppaana erityisesti graveyard-taajuuksilla.
[5] Tosin kimpparaportointiuhka tai -mahdollisuus saattaa henkilön kokeman vertaiskateuden määrästä riippuen tätä hurmosta joko lievittää tai vahvistaa. Niille, joille asemien raportointi ja pisteiden kerääminen ei ole nolla-summa-peliä, yhteisössä kumuloituva hurmos voi yltyä peräti hekumalliseksi, mistä tietysti pelkässä poikaporukassa liikkeellä oltaessa voi syntyä omat ongelmansa. Let´s be careful out there!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti